by Anni Pelkonen
Päätin jo yläasteella haluavani lähteä vaihto-oppilaaksi. ”Jonnekin kauas ja eksoottiseen”, ajattelin silloin haaveilevasti. Nämä kriteerit vaihtuivat kuitenkin maahan, josta en tietäisi yhtään mitään, enkä osaisi sanaakaan sen kieltä. Päätökseni osui Portugaliin, sillä se vaikutti sopivan kriteereihini aivan täydellisesti: en edes tuntenut ketään, joka puhuisi portugalia! Muistan, kuinka juuri ennen lähtöäni minua alkoi kuitenkin epäilyttää – entä jos en uskaltaisikaan lähteä? Tällöin siskoni onnistui rauhoittamaan minua sanomalla, ettei sillä ole lopulta niin väliä. Vaihtohan on vain vuosi elämässä, mutta samalla elämä vuodessa.
Siskoni sanat kuvailevat hyvin, miten kokonaisvaltainen kokemus vaihto-oppilasvuosi on. Alussa kaikki oli epävarmaa ja mielessäni pyöri jatkuvasti samat kysymykset kuin kehää, siitä miten tulisin sopeutumaan täysin vieraaseen perheeseen, tai miten tulisin saamaan kavereita. Lopuksi usein päästin huomaamatta tuskastuneen puuskahduksen ja huomasin mutisevani, että tuleeko tästä nyt mitään. Alku tuntuikin aikamoiselta haparoinnilta välillä, kun hiljainen suomalainen, joka on oppinut lukemaan rivien välistä hivenen tönkköjä hellyydenosoituksia, yritti sopeutua lämpöiseen ja pusuttelevaan perheeseen. Suomen kielen erotkin välillä harmittivat, kun aksentti ei oikein tuntunut katoavan ja sain tietää kulkeneeni iltaisin ympäri taloa toivottaen tarmokkaasti hyvää iltaa, kun tarkoituksenani oli toivottaa hyvää yötä. Yksittäiset erehdykset eivät harmittaneet, niitä kun vain tuntui olevan välillä niin monta!
Lopulta ymmärsin, että nämä hankaluudet ja väärinkäsitykset ovatkin tietyllä tapaa vaihtovuoden suola. Ulkomailla asuessa mieleenpainuvimpia asioita ovat uudet ystävät, mitä erilaisemmat kokemukset ja entisestään paraneva kielitaito, joita vielä täydentää täysin uusi ympäristö ja kulttuuri, joista tuntui kykenevän oppivan alati jotakin uutta. Mutta se on juuri näiden asioiden kautta, miten pääsee myös kokemaan täysin uudenlaisia kokemuksia, joiden avulla voi haastaa itseään ja laajentaa omia näkökulmiaan. Tämän vuoksi minulle vaihtovuosi ei tarkoittanut pelkästään mahtavaa kokemusta vieraassa maassa, vaan myös oman luonteen kasvattamista. Uudenlaisten tilanteiden kohtaaminen, virheiden toistaminen ja niiden avulla oppiminen auttoi minua pohtimaan omia käytösmallejani. Pelkästään erilaisten elintapojen näkeminen sai minut tarkastelemaan omaa ajatusmaailmaani ja pohtimaan, mitkä asiat minussa ovat opittuja suomalaisesta kulttuuristani ja mitkä tulevat pohjimmiltaan minun luonteestani. Nämä pohdinnat auttoivat minua merkittävästi olemaan avoimempi ja vastaanottavaisempi luonteeltani.
Alun epävarmuuden jälkeen palaset alkoivatkin loksahtaa paikoilleen ja aloin yhä enemmän tuntea vieraan kulttuurin omakseni. Tämän vuoksi uskallan sanoa, että vaihtovuosi mullisti elämäni. Sain toisen perheen, elinikäisiä ystäviä, ikimuistoisia kokemuksia ja kielitaidon, minkä ylläpitäminen on muuttunut harrastukseksi. Opin itsestäni ja muista paljon, minkä avulla kykenin muuttamaan käytöstäni rennommaksi ja rohkeammaksi. Vieläkin, jopa viiden vuoden jälkeen, kaipaan Atlantin aaltojen pauhua ja valtameren suolaista tuoksua, jotka piirtyivät ajatuksiini ikuisesti, jättäen samanlaisen jäljen kuin suomalainen perimetsä ja mustarastaan laulu. Edes lyhyimmänkin pätkän kuuleminen portugaliksi saa hymyn kareilemaan huulillani ja minut kaipaamaan toista kotiani.
Kielitaidon ja ulkomailla asumisen tullessa puheeksi kuulen usein monien harmittelevan sitä, etteivät he tarttuneet tilaisuuteen ”silloin kun siihen oli mahdollisuus”. Koska omat kokemukseni olivat niin hyviä, minua harmittaa myös heidän puolestaan. Mutta mielestäni tämä ei ole pelkkä kerran elämässä -mahdollisuus, joka kerran viuhahdettuaan ohi on lopun elämää menetetty, päinvastoin! Vaikka vaihtovuotta ei olisikaan tehnyt lukiossa tai yliopistossa, niin esimerkiksi kielimatkat tarjoavat sille oivan vaihtoehdon. Väitän, että jos en olisi kokenut vaihtovuotta lukiovuosinani, minun olisi ollut paljon hankalampaa uskaltautua lähteä toisen kerran vaihtoon nyt yliopisto-opintojeni aikana. Uuteen sukeltaminen voi tuntua pelottavalta, mutta olen oppinut, että joka paikasta lopulta löytää juuri ne omat asiansa, jotka tekevät paikasta kodin. Enkä kadu lähtöjäni hetkeäkään!
Anni Pelkonen, vaihto-oppilaana Portugalissa v. 2015-2016