By Alewtina Starunowa
Tänä vuonna meillä suorittivat työharjoittelujakson Aroa (17), Guadalupe (20) ja Carla (19). Espanjassa – tarkemmin sanottuna heidän kotikaupungissaan Valenciassa – he opiskelevat parhaillaan hallinnollisen johdon assistentin koulutusta. Tämä harjoittelujakso meillä on heidän opinto-ohjelmansa viimeinen vaihe.
Millaisen ensivaikutelman Suomesta saitte saapuessaan tänne?
Aroa: On kylmä ja todella erilaista kuin Espanjassa, koska täällä ilmasto on paljon kosteampi. Jos puhutaan ilmanalasta, Suomi ja Espanja ovat täydelliset vastakohdat. Sama juttu ihmisistäkin. Aina hymyilevät espanjalaiset ryhtyy helposti juttusille vaikka hississä, aivan tuosta vaan. Suomalaiset taas minusta vaikuttavat aluksi äreiltä. Sittenkin he kyllä osoittavat tämän vääräksi heti kun heille puhuu. Itse asiassa suomalaiset ovat mukavia, kohteliaita ja iloisia ihmisiä. Ai niin, suomen kieli on… Se on todella erilainen kuin espanja. Tarvitseeko sitä edes mainita? Vielä yllättävä asia oli se, että autot tiellä oikeasti pysähtyvät, jotta jalankulkijat pääsevät tien yli. Olisi väärin sanoa, ettei Espanjassa meillä ole suojatietä tai tieliikennesääntjöjä, mutta kuitenkin espanjalaiset autoilijat näyttävät huolimattomilta suomalaisiin verrattuna.
Carla: Minä muistan hyvin elävästi, kun Suomeen saapuessamme tuli mieleeni tällainen ajatus “Täällä on kaunista”. Varmasti kaupungin kadut antoivat sen vaikutelman. Sitten menin ulos, ja minua palelsi niin purevasti. Omasta näkökulmastani, Suomi on kylmä ja taas kylmä maa, mutta silti nimenomaan kaunis maa.
Lupe: Luonto? Mahtava. Kaupungin kadut? Siistiä. Ne pikkuruiset kivet maan päällä? Niitä on kaikkialla. Hississä ei hymyillä eikä puhuta, mutta sen sijaan Suomessa syntyy usein saunajutteluja aika helposti. On muutenkin ilmeistä, että Suomessa asuvat ihmiset pitävät säännöistä. Minun mielestäni on hienoa tottua sellaiseen elämäntapaan, kun elät sekä oman aikataulusi, että yhteisten sääntöjen mukaan. Kaduilla voi koko ajan huomata eläimiä, kuten esimerkiksi oravia, jäniksiä, hirviä… Lista juoksee (jatkuu) edelleen. (jne) Minua yllätti paljon, että villieläimiä asuvat vapaasti ihan ihmisväestön vieressä, jopa kaupungissa. Nuo kaksi puoluetta näyttävät elävän rauhanomaisessa yhteiselossa täällä Suomessa. Espanjassa meillä pääset nähdäkseen villisikoja, joiden vuoksi tiellä tapahtuu niin monta onnettomuuksia.
Miten teidän vaikutelma Suomesta muuttui kolme kuukautta päästä?
Aroa: Ensivaikutelma Suomesta on pysynyt muuttumattomana. Suoraan sanoen, mielestäni täältä ei ole kovin paljon kiinnostavaa. Totta kai nähtävyyksien katselu on todella nautittavaa, koska Suomen luonnon kauneus on kiistatta sataprosenttisesti. Kielestä… Se on edelleen epäselvä minulle. Eikö se ole aika ilmeistä? Minun oma käsitykseni Suomesta muuttui selvästi, kun auringonnousu alkoi tulla päivä päivältä aikaisemmin ja vielä aikaisemmin. Niinpä. Ihan varmaan näin.
Carla: Suomen ominainen aitous on ehdottomasti pysyvää. Täällä on taas kerran niin kaunista! Ottaen huomioon, että me tultiin tänne itsenäisesti asumaan, tämä reissu Espanjasta Suomeen on osoittautunut meille henkilökohtaiseksi kokemukseksi ei vain siksi, että matkustimme ulkomaille töihin.
Lupe: Olen se henkilö, joka en ollut koskaan asunut yksin ennen. Minusta tuntui hyvältä aloittaa hoitamaan omia asioita itsenäisesti. Sanoisin näin: Suomi opetteli minua itsenäisyyttä, ja minulla riittää varmuutta sanoa sen ääneen. Asuminen Suomessa on kallista, silti tietyissä olosuhteissa minä uskon pärjääväni hyvin. Työharjoittelumatka Suomeen on ollut erinomainen valmistautuminen aikuiseen elämään, ja sen jälkeen voin todeta minun olevan valmis siihen. En malta odottaa sitä, kun vihdoinkin unohdan sen ensimmäisen viikon Suomeen saapumisen jälkeen. Toi oli todellinen kova sydänisku, mutta minun mieleni alkoi parantua pikku hiljaa.
Mitä sanoisitte oli teistä hämmästyttävin asia Suomen työelämästä?
Aroa: Minun mielestäni Suomessa leijonanosan työtä tehdään itsenäisesti. Mikäli sait työtehtävän, ymmärrät, että se on tarkoitettu tehtäväksi itse, mutta se ei missään nimessä tarkoita, että tunnen olevani ohjaamaton tai avuton työpaikalla Suomessa. Päinvastoin: näin opit enemmän omatoimisesti. Meidän työohjaajat, Alena ja Alejandro, tulevat heti auttamaan, kun apua tarvitaan. Olen todella kiitollinen heille siitä tuesta.
Carla: Aikataulumme toimistossa täällä on erilainen. Espanjaan verrattuna, Suomessa työskennellään pari tuntia vähemmän. Kotimaassamme me saatamme pitää lounastauon neljältä iltapäivällä, ja sitä kutsutaan silti lounaaksi. Arvatkaa mitä? Huomasin, että suomalaiset syövät lounasta työpaikalla normaalisti jo ENNEN keskipäivää. Voisiko se olla totta? Sanoisin, että espanjalainen elämäntapa on rennompi kuin suomalainen.
Lupe: Pomot ovat huomaavaisia sekä valppaita. Meidän hyvinvoinnistamme huolehditaan tosiasiallisesti, ja tämä on erittäin tärkeä. Minua hämmästytti työaikojen vaihto ― täällä Suomessa se on aina mahdollista. Voi helposti muuttaa työtuntia miten tahansa, kunhan yksi vaatimus joka tapauksessa on täytetty, työ on tehtävä hyvin ja tietenkin ajoissa. Väärinymmärryksiä ovatkin myös hyvin mahdollisia, mutta kaiken voi ratkaista keskustelemalla.
Miten meni teidän arkielämään tutustuminen täällä? Miksi näin?
Aroa: Alussa uuden aikataulun omaksuminen tuntui vaikealta varmasti siksi, että Suomessa mielestäni ihmiset aloittavat päivänsä aikaisemmin kuin muissa maissa. Ja sitten vielä, lounas yhdeltätoista? Uskomatonta. En luule, että totun siihen. Ruoka itsessään poikkeaa meidän maan ruoasta suuresti. Vaikuttaa siltä, ettei suomalaisilla ole niin monta kansallisruokaa, tai todennäköisempää on, että emme itse ole maistuneet monia annoksia. Ruokakulttuuri on yksi niistä asioista, joissa Suomi eroaa Espanjasta. Ai niin, kebabista myös! Espanjasta tulleena olin hieman yllättynyt siitä, ettei Suomessa kukaan näytä osaavan laittaa hienoa kebabia! Espanjassa saa helposti herkullisia kebabia ja vielä paljon halvemmalla.
Carla: Työaikatauluun tutustuminen meni rennommin kuin minä odotin. Sen sijaan pyykinpesu on minulle hankalampaa täällä.
Lupe: Minun arkirutiineihin sää vaikuttaa eniten. Sää on tärkein tekijä, joka muuttaa arkeani täällä. Saan kiittää aurinkoa siitä, että selvisin ensimmäisen viikon loppuun asti. Äärimmäisen paljon. Se oli ehdottomasti elintärkeä ehto. Ja hei- suomalaiset menevät lounaalle jo kello 11, mikä on aivan uskomattoman aikaisin. Eikö kukaan voinut kertoa tästä etukäteen?
Mikä sanoisitte on teidän lempiasia elämää Suomessa tässä vaiheessa?
Aroa: Vihaan kuumaa säätä vilpittömästi! Ihan oikeasti - vihaan. Siksi Suomelle tyyppillinen ilmanraikkaus ja kosteu sopivat minulle erinomaisesti. Rakastan tätä.
Carla: Saattaa olla, että lumi on minulle paras asia Suomessa. Arvostan lunta nyt, kun muistelen, että Espanjassa en voi nähdä sitä lainkaan. Eli niin, lunta se sitten on.
Lupe: Sataprosenttisesti SAUNA samoin kuin yhteys uskomattomaan suomalaiseen luontoon, johon kuka tahansa on aina tervetullut. Se antaa minulle tunteen, että olen osa tätä luontoa täällä Suomessa. Rehellisesti sanoen, minä tulen varmasti kaipaamaan saunailtoja pian sen jälkeen, kun palaan kotimaahan.
Tuliko teille jotain haastava kommunikointi työpaikassa tai toimiston ulkopuolella?
Aroa: Vaikka suomi eroaa espanjasta merkittävästi, emme ole kokeneet suuria vaikeuksia kommunikoida ihmisten kanssa -ei toimistossa eikä sen ulkopuolella. Suomessa englantia puhutaan yhtä hyvin kuin suomea, melkein yhtä yleisesti kuin suomeakin. Totta kai ulkomaalaisille tämä on hyödyllistä, ajan myötä myös oma englannin taitoni on parantunut huomattavasti.
Carla: Unohdan joskus englannin sanoja, no mutta oikeasti se ei haittaa enää kovin paljon. Kun muistelen, kuinka vähän puhuin englantia ennen tätä työharjoittelua, ymmärrän, kuinka minun puheeni on parantanut kolmessa kuukaudessa. Tiedän vaikka sanan “kiitos”, se on jotakin!
Lupe: Suomen kieli on kauhean vaikea. Minulla oli selvästi todella heikot englannin kielen taidot ennen kuin tulin Suomeen, ja ehkä tämän takia minulta puuttui itsevarmuutta puhua tuntemattomille, mutta olen kehittynyt ja nyt olen paljon varmempi itsestäni. Lisäksi puhun enemmän englantia myös uuden italialaisen ystävän kanssa, se on hyödyllistä meille molemmille. Työpaikassa kuitenkin meillä aina on mahdollisuus vaihtaa kieltä espanjaksi, mikä on ihanaa, koska olemme vielä oppimassa. Koska työharjoittelu on englannin kielellä, niin oppiessaan jotain äidinkielemme tulee ehdottomasti avuksi. Alena ja Alejandro osaavat espanjaa, meille tämä on valtava onni.
Mitä erityistä suomalaista olette jo kokeilleet (esim. saunaa, avantouintia…)?
Aroa: Tiesinhän jo aikaisemmin, mikä sauna on, mutta silti saunoimme Suomessa suomalaisella tavalla. En osaa kuvailla, kuinka mahtavaa oli päästä saunomaan kylmän järven vieressä. Ihoni piti siitä suuresti. Saunoja löytyy Suomesta joka paikasta. Lisäksi maistoin simaa ja munkkeja ensimmäistä kertaa vappuna. Nuo munkit muistuttivat minua espanjalaisista munkeista, jotka kutsutaan nimellä buñuelo.
Carla: Onhan Espanjassakin saunoja, mutta todennäköisesti ei läheskään niin paljon kuin Suomessa. Suomessa sauna on suomalaisen kulttuurin välttämätön osa ja erittäin tärkeä asia kansalle. Menin toki muidenkin kanssa saunaan tietysti, mutta aluksi ilman erikoista kiinnostusta.
Lupe: Minä arvostan uusia tunteita ja aistivaikutelmia todella paljon- siksi haen niitä silloin tällöin. Tästä syystä osallistuin sekä saunailtoihin että avantouintiin. Ihastuin molempiin! Suosittele lämpimästi kaikille, jotka eivät vielä ole kokeilleet tällaisia aktiviteetteja. Maistoin myös mustikkaviineireitä sekä korvapuusteja. Viimeinen niistä voitti minun sydämeni. Seuraavaksi haluan kertoa jostain erikoisesta, vihreästä REVONTULESTA. Uskotteko? Saada nähdä se omin silmin on mielestäni uskomattoman mahtavaa ja kaunista. Eikö se oikeastaan ole ainutlaatuinen muisto Suomesta? Otan sen mukaani ja tuon varovasti takaisin kotimaahan.
Miten vertailisitte ilmaa Suomessa ja Espanjassa?
Aroa: Kuten sanoin aiemmin, paikallinen ilmanala on sataprosenttisesti vastakkainen siihen, missä olen asunut koko elämäni. Kylmää sekä tuulista, lumista ja liukasta, ja kaikki tämä samaan aikaan.
Carla: Tosi tosi tosi kylmä sää Suomessa. Kotimaassamme vuoden ympäri on kuumaa, mutta täällä sataa sekä vettä että lunta aivan yhtäkkiä. Espanjassa ei tarvita talvivaatteita ollenkaan, ei kai edes takkia. Ikinä. Entä Suomessa? Vastaus on täysin päinvastainen.
Lupe: Oi. Suomessa sää muuttuu usein. Ja tarkoitan OIKEASTI usein. Yhden päivän aikana voi sataa vettä, sataa lunta ja paistaa aurinko. Ette varmaan osaa kuvitella, kuinka kovasti me kaipaamme aurinkoa täällä Suomessa. Carlan ja Aroan kokemuksista poikiten, minä vihasin lunta. Uskokaa kun kerron, että putosin polvilleni, kun ymmärsin kuinka syvä lumihanki oli ulkona. Vihasin sitä. Luulen, etten ikinä voisin asua kaupungissa, jossa on näin paljon lunta joka vuosi. En koskaan.
Mitä neuvoisitte ensimmäistä kertaa Suomeen tuleville ulkomaalaisharjoittelijalle?
Aroa: Ensin tulee mieleen minusta olennaisin asia -vaatteet. Jos matka Suomeen on suunniteltu talvelle, valmistaudu huolellisesti ja osta lämpimät vaatteet jokaiselle ruumiinosalle. Arvostat tätä vasta myöhemmin. Suomen ruokahintoihin on mahdotonta valmistua, mutta kyllä olen oikeassa sanoessaan täällä tarvitaan rahaa. Myös ruoka itsessään tuntuu erilaiselta, kun saavut tänne ulkomailta. Yleisesti ottaen elämä on Suomessa paljon kalliimpaa.
Carla: Älä koskaan luota säähän jota näet ikkunasta. Aina tarkista sääennuste. Sitten varmista taas. Ensimmäinen viikko voi tuntua tietysti olla pelottavalta, mutta tilanne paranee niin pian kun alat tutustua ihmisiin ja kommunikoida. Muista, et koskaan ole yksin.
Lupe: Ensinnäkin, parasta olla rikas, jos haluat käydä Suomessa vierailemassa, sillä täällä on aika kallista. Toiseksi, Suomessa epäilemättä tarvitaan kaikenlaisia vaatteita. Muuten aivan helposti joudut tilanteeseen, jossa palaat toimistolta esihenkilösi pojan takin päällä, koska aurinko paistoi kymmenen minuutti niin loistavasti, että uskoit olevan ulkona lämmin. Mitäs muuta… Ai niin! Kokeile ja maista mitä tahansa tämä paikka tarjoaa. Suomi on valtavan mahtava maa ja ehdottomasti käymisen arvoineni.
Olisiko teillä jotain sellaista, jota olisi kivaa, jos olisitte tietäneet ennen Suomen tuloa?
Aroa: Olisi kivempi, kun tietäisin, että 17-vuotiaalle, eli minulle, tällainen tuhat kilometriä pitkä etäisyys ei välttämättä tule vahingoksi ihmissuhteisiin. Säästäisin monta hermoja!
Carla: Tahtoisin tietää enemmän espanjalaisista kotitehdynruoan laittamisesta. Äitini olisi silloin saanut vähemmän kysymyksiä puhelimella päivittäin.
Lupe: Osta itsellesi hienot talvikengät. Tää on ensisijaista. Älä ikinä tuhlaa rahaa! Suostu sinun ympäristösi ehdottavaan kokemukseen ja arvosta sen.
Mitkä tahansa muut tytöiltä löydetyt ajatukset
Aroa: Tykkään työstä, jota teemme Suomen toimistossamme. Espanjassa me normaalisti käytetään eri tehtäville erilaisia sovelluksia ja ohjelmia, vaikka 3-4, jotka Netvisor pystyy helposti korvaamaan.. On ilmeistä, että Netvisor on selkeämpi ratkaisu palkanlaskentaan sekä laskujen käsittelyyn, koska se on monikäyttöinen (kattava) yleisohjelma.
Carla: Suomessa on hauskaa, mutta tietysti meillä onkin usein koti-ikävää, ja samalla kaipaamme espanjan kesää. Kaipaamme myös jokavuotisia tapahtumia ja juhlia. Valitettavasti täällä meillä ei ole tarpeeksi positiivisuutta eikä lämminsydämistä viestintää. Meidän espanjalaisten suonissamme virtaa onnellinen veri.
Lupe: Espanjassa emme ollenkaan käytä kierrätyskeskuksia – tosin kuin Suomessa. Tästä syntyi hauska tarina. Pitkän työpäivän jälkeen me espanjalaiset lähdimme laulamaan karaokea, ja kotimatkalla huomasimme roskapussin, joka oli täynnä olut- ja energiajuomatölkkejä. Ihan yksinäinen kadulla. Selvästi me otettiin sen kun ei ketä ollut vieressä yöllä. Kyllä aivan nopeasti me päätettiin viedä pussin pullonpalautusautomaatille, jotta saisimme rahaa tästä aarteesta. Arvaatko mitä tapahtui seuraavaksi? Me oltiin pettyneitä, kun huomasimme, ettei roskapussissa ollut ainuttakaan tölkkiä, josta voisi saada pantti. Luultavasti ne kaikki tölkit tulivat jostain Virosta tai josta muualta ulkomailta. No kyllä ainakin me olimme mukana rakentamassa vihreämpää ja terveempää tulevaisuutta ja lähdimmekin kaupasta tyhjin käsin. Kaiken lisäksi tilanne oli todella nolo ja hassu, no ainakin meitä nauratti pitkään jälkeenpäin.
Kirjoittanut: Alewtina Starunowa